keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kissakodit ja allergiatestausta

Tämä teksti on ehkä jatkoa tuolle edelliselle postaukselleni. Olen nimittäin päässyt kissakoteihin altistamaan itseäni! Olen päättänyt (yhdessä poikakaverin kanssa) kissan rodun, jolloin olisi mahdollista testata omia oireita juuri kyseisen rodun edustajan altistuksessa. Kuulemieni kokemuksien mukaan toiset kissat allergisoivat toisia enemmän. Mutta tämä on jokaisella hyvin henkilökohtainen kokemus. Toiset eivät kestä lyhytkarvaista tai karvatonta kissaa kun toisen oireet eivät tule millään lailla esiin. Sama tilanne hyvin pitkäkarvaisten kissojen kanssa. Ilmeisesti allergeenit ovat eri roduilla erilaisia, mutta tarkemmin en ole asiaa selvittänyt.

Rohkein mielin lähdin siis käymään kahdessa kissataloudessa. Ensimmäinen tutkimusmatka sijoittui perheen luo, joka asui omakotitalossa ja heillä oli kuusi kissaa. Mahtava altistusympäristö! Kissoja pyöri jaloissa ja olkapäillä ja sylissä. Silittelin ja pussailin sydämeni kyllyydestä näitä mussukoita! Ja tulihan niitä oireita: Välillä huomaamattani raavin leukaa, poskea tai kaulaani. Hieman kuumottava tunne levisi ihoon niihin kohtiin, joita olin kissaisilla käsilläni raapinut. Eli ihon pinnan mennessä rikki oireita tuli välittömästi. Helpotus tuli, kun pesin kädet: kuumotus hävisi alle puolessa tunnissa. Poislähtiessämme en pessyt heti käsiä, vaan vasta kotona joskus myöhemmin illalla: aina koskiessani rikkinäiseen ihoon tai silmiin sain oireita, jotka helpottivat välittömästi vesipesulla. Käsien ihoon ei tullut mitään oireita, vaikka kissat nuolivat ranteita ja sormia. Samoin kasvojen iho kesti suoran kosketuksen, jos iho oli ehjä.

Toinen kissakoti oli pieni kaksio, jossa opiskelijapariskunnalla oli kaksi kissaa. Siellä en saanut mitään oireita mistään. Eli summa summarum: ei oireita ilmasta, hengitysteihin ei mitään, eivätkä silmätkään punoittaneet tai ärtyneet pelkän hengitysilman jakamisesta kissan kanssa. Kutina oireita kuuden kissan taloudessa, jossa koko ajan joku oli käden ulottuvilla. Oireet kuitenkin hävisivät ilman allergialääkkeitä nopeasti ja helposti. Lisäksi oireet oli helppo tunnistaa ja reagoida niihin. Pystyin myös tietoisesti välttämään sitä, minkä tiesin oireita aiheuttavan.

Kaiken kaikkiaan jäi siis aika hyvä mieli. Pystyn kissan kanssa olemaan ilman suurempia ongelmia. Lisäksi oireisto voi kadota, jos siedätyn omalle kissalleni ajan kanssa. Tähän voi aikaa mennä helposti 6-12 kk. Mutta näillä näkymin kissa on tervetullut asuinkumppani meille heti alkusyksystä kun kesätyöt on saatu pakettiin ja palataan arkielämän viettoon.

Iida

ps. iho on mahtavassa kunnossa ja pikkuhiljaa alkavat siitepölyt/katupöly vaivata, joten Heinixin ostoon on lähdettävä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kissakuume

Kissakuume iski pahinpaan mahdolliseen aikaan: pitäisi tehdä gradu valmiiksi. Aika vierähtää kissablogeissa, verkkokaupoissa ja keskustelupalstoilla, koska ikinä en ole eläimen kanssa samassa taloudessa asunut. Ja ilmeisesti syystä.

Atopian kanssa hyvin läheinen ystävä on allergia. Joku allergia, ei välttämättä kaikki mahdolliset. Toisilla on pölyallergia ja eläinallergia, toisilla siitepölyallergia ja lopuilla vähintään keliakia. Allergian ja yliherkkyyden raja on sumea ja esimerkiksi pelkkä ihopistokoe ei voi sellaisenaan osoittaa allergiaa, mutta kertoo ihon reagoinnin/herkkyyden tiettyyn allergeeniin.

Minulle tai perheenjäsenilleni ei ole koskaan tehty allergiatestauksia. Ainoastaan siskoni vauva-ajan keliakiaa tutkittiin jonkin verran. Atoopikkona minulle on neuvottu sitrushedelmien välttäminen. Siinäpä se. Omat huomiot liittyvät siitepölyyn ja eläimiin.

Muutamia vuosia sitten sanoin ihotautilääkärille, että kesäaikana kutittaa silmiä. Sain samantien reseptin Cetiritzin -valmisteeseen, jota käytän n. 5-6kk. Syksyllä käytön lopettaminen vaatii pitkää pinnaa, mutta tähän asti olen onnistunut ja elänyt oireettoman talven. Ketään ei oikeastaan kiinnosta, mistä allergia johtuu, ja mikä sen aiheuttaa, koska oireet ovat tosi lievät verrattuna niihin, joitka tietävät usein tarkkaan että pujo tai heinä se heilimöi. Silmät vähän kutisee, that's it.

Eläimet ovat kinkkisempi juttu. Molemmat vanhempani ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa eläinten ympäröiminä. Kuitenkin äitini siskolla puhkesi eläinallergia (kanin vieressä nukkumisesta :D ?) ja enolleni astma. Tätini pystyy kuitenkin asumaan ja elämään kahden koiransa kanssa, jos välttää ihokosketusta eläimiin. Varsinkin koiran nuollessa ihoa iho ärtyy ja kutisee. Hänen lapsensa sietävät koiria erinomaisesti. Eno ei siedä eläimiä samassa tilassa ollenkaan ilman allergialääkkeitä.

Lapsena etenkin minä olin herkkä eläimille. Kissoista sain isoja paukamia ihoon ja silmät kutisivat kun niitä hankasi kissaa silittäneellä kädellä. Ei ikinä esim. hengitysoireita. Nämä oireet olivat sisaruksillani lievempiä. Meillä ei siis ole ollut minkäänlaisia eläimiä lapsuudenkodissani. Tämä johtui varmasti eniten siitä, että "allergioista" sai hyvän perusteen sille, ettei niitä tarvinnut hankkia. Sivujuonteena on pakko sanoa, ettei äitini pidä eläimistä yhtään. Luulen sen olevan suurin syy eläimettömyydelle :D

Sitten siihen aiheeseen eli kissakuumeeseen. Aion altistaa itseäni kissoille mahdollisuuksien mukaan ja seurata elimistöni käyttäytymistä. Pystyn hyvin kissatalouksissa oleilemaan ja yöpymään ilman mitään lääkitystä. Pystyn kissojen kanssa seurustelemaan ja heitä silittelemään ilman oireita. Takaraivoon on vaan jäänyt se fiilis, joka ohjaa pysymään kaukana kissoista. Mutta aion tehdä siitä lopun! Sormet ja varpaat ristissä toivon, että näin pienellä oireilulla voisi siedättyminen olla mahdollista, jolloin voisin myös tasoittaa esim. joskus hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti hankittujen lasten tietä allergittomampaan ja terveempään elämään.

Ps. tästä tekstistä ei kannata huolestua, kissan muutto meille on ajankohtaista aikaisintaan tämän vuoden syksyllä, joten kuume ehtii vielä laskea ja ehkä järjen kanssa kamppailu jatkua. Ainut asia, jota lupaan aktiivisesti tehdä on pussailla ja helliä kissoja <3

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Opiskelu on vienyt lähes kaiken aikani menneenä syksynä ja viimein tänä viikonloppuna olen voinut olla tekemättä mitään tärkeää! Myös blogia olen laiminlyönyt, sillä sen tarkoitus on ollut lähinnä olla henkireikänä silloin kun ihon kanssa tuskailen. Mutta syksy olikin aika helppo! Raportoitavaa sellaisesta kamalasta ajasta ihon kanssa ei oikeastaan ole, vaikka stressi on välillä ollut infernaalista! Tätä selittää osaltaan varmasti omaehtoisen liikunnan säännöllistyminen (n. 5x viikossa) ja tämän myötä tulleet ihon pesurutiinit: suihkussa on pitänyt käydä lähes joka päivä, joka on itselleni aika epänormaalia. Selkeästi tuolla on kuitenkin ollut vaikutusta.

Toinen uusi asia tänä syksynä on ollut maitohappobakteerikapselien päivittäinen käyttö. Suoliston oletetaan vaikuttavan elimistön ja elinjärjestelmien toimintaan lähes poikkeuksetta. Sen tiedetään osaltaan säätelevän myös ihon toimintaa (onhan ihokin elin!). Atooppisen ekseeman käypähoitosuosituksessa kuvataan B-luokan (keskivahvaa) näyttöä probrioottien vaikutuksesta ainakin allergiaperheissä taudin ilmaantuvuuteen perheeseen syntyvillä lapsilla ja lasten atooppisen ekseeman hoidossa. Tutkimusten kohteena on useimmiten ollut Lactobacillus rhamnosus GG -bakteeri.Varsinaista tutkimusnäyttöä on kuitenkin kovin vähän. Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yksittäinen henkilö voisi maitohappobakteerien käytöstä hyötyä. Itse koen ainakin jonkin verran kohentunutta olotilaa ihon kannalta. Myös limakalvoärsytykset ovat vähentyneet. Käyttämäni tuote on Yliopiston apteekin oma tuote Professorin maitohappobakteeri, jossa bakteereja on monipuolisesti ja lisänä myös Saccaharomyces boulardii- hiivaa.

Omana ajatuksena on ollut aloittaa tällä valmisteella ja siirtyä johonkin "kevyempään" myöhemmin ja seurailla vaikutuksia. Niinkuin jo totesin, maitohappobakteerien käytöstä ei ole riittävästi tutkittua näyttöä atooppisen ekseeman hoitoon tai oireiden lievittämiseen, mutta rohkaisevia tuloksiakin löytyy.

Lopuksi vielä suosittelen puuhailemaan pikku joululahjat kaikille ystäville, jotka ihon kuivuudesta tai muista ongelmista kärsivät, ihanat kuorintapalat suihkussa käytettäväksi!

Iloista Joulun odotusta!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kesän jälkeen

Olipa ihanan lämmin ja rentouttava kesä. Töiden merkeissä se käytännössä kulki, mutta kyllä sai auringossakin pötköttää. Ja ihon kunto oli oikein hyvä. Ainut asia, joka kesällä hieman harmittaa on vuosien saatossa tullut herkistyminen järvivedelle. Käytännössä pesen itseni koko kesän ajan järvivedellä vanhempieni luona rantasaunalla (tai ainakin tänä kesänä, koska kävin sieltä töissä). Hiusten kuivattaminen nopeasti on osoittautunut tärkeäksi, sillä päänahkani ei kestä yhtään järvivedellä "hautomista". Tähän selkiytän, että tykkään laittaa pitkän ja paksun tukkani kiinni löysästi märkänä, esim. letille tai sykerölle, koska vihaan märkiä hiuksia roikkumassa niskassani! Hiusten kuivaajia tai föönejä olen huono käyttämään, koska ne tuntuvat kuivattavan ihoa ja hiuspohjaa johtaen saatanalliseen kutinaan.

Joten nestemäistä hydrocortisonia on kulunut nyt siis kulunut vielä näin syksyllä, kun yritän saada kaikki ruvet ja kutinat pois! Myös erästä apteekista saatavaa hiuspohjan kutinaa lievittävää tuotetta olen etsinyt kaapeistani vielä sitä löytämättä... Muistan sen myös helpottavan tätä vaivaa.

Toinen asia, joka on alkanut oireilla ikävästi on kasvojen iho sekä silmät. Silmätulehduskierteessä olen ollut nyt noin kolmen viikon verran. Onneksi kävin lääkärissä, joka määräsi antibiootit jo silloin useampi viikko sitten, joten lääkitys löytyy. Iho oli tänä aamuna herätessäni kireä ja kova. Raapiminen olisi luultavasti aiheuttanut kudosnesteen ja visvan valumista. Hirveän kiva. Tätä hoidan nyt sillä kaikista ikävimmällä, eli Protopic -voiteella, josta mainitsen jossain aikaisemmassa tekstissäni myös. Pahinta on polttelu ja kirvely iholla. Yritän nyt päiväsaikaan sietää voiteen sivuvaikutukset, jotta yöllä nukkuminen onnistuisi. Inhottaa, itkettää, ärsyttää ja surettaa. Itkeähän ei tietysti voi, koska sekin tuntuu pahalta rikkinäistä ihoa vasten. Myöskään silmäluomet kestävät huonosti itkua. Tämä on äärettömän turhauttavaa. Jälleen. Voisin antaa pari sormea terveestä, hyvinvoivasta ihosta.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Uudet rakkaat arjen helpottajat

Ompa tullut pitkä kirjoitustauko! Tämä johtunee siitä, että ihon kunto on pääsääntöisesti pysyny hyvänä. Tähän syyllisenä on varmasti uusin ja tähän asti paras kuivan ihon helpotus, Nivean Creme -voide. Ja nyt puhutaan siitä klassisesta THE Cremestä, eli ensimmäisistä Nivean kehittämistä voiteista, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tuntuu sopivan myös allergikolle ja atoopikolle kohtuullisen hyvin. Mummolan tuoksu tulee plussana :) Itse lähinnä iltaisin tätä käytän, kun jättää kasvot kiiltäväksi. Rasvauksen jälkeen ihoa koskettaessa se kuitenkin tuntuu kostealta, eikä rasvaiselta, joten pidän Cremeä erityisesti kosteuttavana voiteena. Lisäksi käytän tällä hetkellä kasvojen iholla Humektania sekä päivisin myös Nivean Sensitive Day Cream -voidetta, jossa on myös suojakerroin 15! Ja vaikka hieman paksun tuntuinen voide onkin, niin yllättävän hyvin imeytyy kasvojen ihoon! Olen tyytyväinen ja hinta-laatusuhde on erinomainen!!


Toinen ehdoton suosikkini on tuossa samassa kuvassa näkyvä "kasvosieni" (onko edes oikea nimi?). Herkkäihoisena olen aina ajatellut, että kevyt käsin tehtävä kasvojen pesu ja hellä kuorinta kerran viikossa ovat avaimet hyvään ihonhoitoon, mutta väärässä olin. Äitini alkoi käyttää kosteaa kasvosientä aamuin illoin poistamaan kasvojen puhdistusainetta, kun otti ripsien pidennykset viime kesänä. Itse vähän välinpitämättömänä ripsien hoitajana en vielä viime kesänä tähän sienikokeiluun viitsinyt lähteä, vaikka äiti kehui kasvojen ihon olevan erinomaisessa kunnossa sienen käytön aloittamisen jälkeen. Nyt tämän kevään ripsien myötä olen ottanut sienet käyttöön ja kas; ei mitään ongelmia ihon kanssa! Kasvot tuntuvat pehmeiltä ja kosteutetuilta, eikä ihottumaa tai hilseilyä esiinny juurikaan! Ilmeisesti ihon mekaaninen kuorinta aamui illoin (usein ilman mitään puhdistusaineita, pelkkä vedellä kostutettu sieni!) onkin hyvä keino hallita ihon vointia.

Epäilen kuorinnan hyödyn olevan mm. siinä, että ihon pintaverenkierto kiihtyy aina sienen käytön jälkeen sekä siitä, että ihohuokosia tukkivat epäpuhtaudet poistetaan iholta tehokkaammin ja ihohuokoset eivät tukkeudu ja näin ollen iho "hengittää" paremmin. Nämä ovat toki omaa spekulaatiota :)

Ihania lämpimiä päiviä kaikille!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kevät ja katupöly!

Viime viikot olen vääntänyt kandidaatin työtä ja se on vienyt kyllä aikaa kaikelta mahdolliselta muulta. Tänään katsoin peiliin ja se kyllä näkyy! Iho kuitenkin kohtuullisessa kunnossa, muuten naama aika väsyneen näköinen... Pääasia, että homma on nyt lähes taputeltu!

Sitten siitä pahimmasta keväisestä seuralaisesta, eli katupölystä. En ole syönyt minkäänlaisia allergialääkkeitä maalla asuessani. Kun muutin aikoinaan 19 vuotiaana kaupunkiin ja kuljin autoteiden vieriä kouluun, ihmettelin kun silmiä kirveli jatkuvasti ja nenä vuoti. Sittemmin käytin äidin ja sisarusten cetirizin -valmisteita, jotka auttoivat välittömästi. Muutama vuosi sitten oli ihotautilääkärillä muista syistä juuri kevät aikaan ja mainitsin allergiaoireista ja sain reseptin Heinix -tuotteeseen. Hyvin on auttanut, eikä väsytä ollenkaan. Ikävää on se, että vaikka kevään jälkeen tilanne helpottuu, joudun silti käyttämään allergialääkettä lähes elo-syyskuun vaihteeseen. Lienekö sitten jokin muu pöly kiusaa jo siinä vaiheessa?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Revenneet korvanlehdet

Vaiva, mitä inhoan yli kaiken on ehdottomasti revenneet korvanlehdet! Hiusten auki pitäminen on epämiellyttävää samoin kun pukeutuminen ja riisuutuminen. Aina sormi osuu kipeään korvanlehteen kun jotain tekee. Jostain syystä on taas sellainen aika, että melkein koko ajan jompikumpi tai sitten molemmat korvanlehdet ovat auki. Varmaan useamman kuukauden on kestänyt tämä rupeama. Täytynee aloittaa tehokuuri kortisonin turvin, jotta tuo ärsyttävä vaiva poistuisi!

Viikonloppu oli pilkkiviikonloppu! Poikaystävän ja sisarusten kanssa oltiin järvenjäällää yhteensä tuntikausia. Ilma oli kivan kostea, joten kasvot eivät kuivaneet reissun aikana. Kohtuullisen kokoisia ahvenia tuli yhteensä 40 ja niitä on nyt sitten maiskuteltu, on kyllä hyviä kun rasvassa paistaa :) Itsehän sain suurimman ahvenen, arviolta n. 450g ! Oikea vonkale! Sisko olisi varmaan paremmaksi laittanut, mutta siima katkesi painavan ja pyristelevän kalan toimesta! Mutta se näistä kalajutuista! Kuviakin olisin laittanut, mutta jostain syystä blogger ei anna lisätä kuvia millään selaimella :(
Ehkä sitten myöhemmin!